perjantai 11. marraskuuta 2016

Ärräpussi -EP raita raidalta Osa 1: Ei tänään (mua vituta mikään)

Olen tässä syksyn mittaan työstänyt hiljalleen neljän suomenkielisen laulun kokonaisuutta. Nimi Ärräpussi perustuu siihen että jokaisen kappaleen alkuperäinen työnimi alkoi R-kirjaimella.


Levyn aloittaa suoraviivainen räväkkä ja karu "Ei tänään (mua vituta mikään)" http://www.mikseri.net/artists/p-m-kostiainen-project/ei-tanaan-mua-vituta-mikaan/582389/

Suora biisilinkki mobiilikäyttäjille: http://static.mikseri.net/m/e0d/120003676684/P._M._Kostiainen_Project__Ei_t%C3%A4n%C3%A4%C3%A4n_%28mua_vituta_mik%C3%A4%C3%A4n%29.mp3

Kappale on lojunut vuosikausia koneellani järjestysnumerolla 007, eli olen sen alunpitäen säveltänyt todennäköisesti Taivalkoskella joskus talvella 2002-2003. Vuosien mittaan olen aloittanut työstämään biisiä useita kertoja, mutta aina on jäänyt homma kesken. Milloin siitä on pitänyt tulla rap-metallibiisi, milloin taas pääriffistä The Prodigy tyyppisen big beat kappaleen sample. Laulumelodiat ja -kieli ovat myös vaihdelleet jne. Koskaan aiemmin en ole ollut kuitenkaan syystä tai toisesta tyytyväinen. Jokin aika sitten sain vihdoin mieleeni täydellisen vision siitä miltä tämän kappaleen pitäisi oikein kuulostaa ja pyrin toteuttamaan sen parhaani mukaan. Loppujen lopuksi tarvittavan energian ja meiningin luominen kävi yllättävänkin vaivattomasti.

Sanoituksessa käytin ainakin itselleni poikkeavaa metodia. Olen vähintäänkin sen 15 vuotta kirjoittanut ylös käyttökelpoisia laineja, sanontoja ja muita tekstinpätkiä ja myöhemmin jopa lajitellut kaiken tietokoneelle viimeisen kirjaimen/tavun mukaan järjestykseen. Lähdin hakemaan niiden joukosta sopivia lausepareja minä-muodossa ja sitten kokoamaan niistä jonkinlaista kokonaisuutta joka jättää kuitenkin tarpeeksi tulkinnan varaa kuulijalle. Oma suosikkini on toisen säkeistön päättävä "Olen Mainilan laukaukset - kun vien niin sinä vikiset". Sometimes nonsense just makes sense!
Kertosäkeen rivit ovat taasen peräisin eräästä toisesta vanhasta pöytälaatikkobiisistäni. Kyseisen biisin tekstiin en muilta osin ollut tyytyväinen. Muistelisin kirjoittaneeni kertosäkeen ylös joskus sinä  maagisena hetkenä kun tajusin ettei kertakaikkiaan mikään asia vituttanut. Niitä päiviä tai edes hetkiä on kyllä harvassa, eikö? :)  Viimeinen kertsi on tavallaan se biisin c-osa. Sen loppuun laitoin vielä erään kuulemani hienon one-linerin hieman muokattuna.

Kitarasoolo on ensimmäinen koskaan jonka olen täysin improvisoinut. Ensin yritin saada pitkään aikaiseksi ns. perinteisempää kitaranvingutussooloa, siinä kuitenkaan onnistumatta. Tästä vittuuntuneena ja turhautuneena aloin sitten pöljäilemään jotain ihan muuta kitaralla ja yhtäkkiä pam! Sattumalta menivät sävelet vain kohdilleen ja se oli siinä.

Tässä kappaleessa muutes hyödynsin erästä jo aiemmin hyväksi huomaamaani jippoa kuinka saa kertsin räjähtämään/irrottautumaan säkeistöistä. Lauluraitaa on leikattu niin että säkeistölaulut menevät mahdollisimman myöhäisessä taustaan nähden ja kertsit taas ovat mahdollisimman aikaisessa. Lopputuloksena kuulostaa siltä että kertsissä biisi nopeutuu, vaikka todellisuudessa tempo pysyykin täysin samana. Joskus olen tehnyt saman tempun kertsikitarallekin, mutta tässä kappaleessa niin ei tarvinnut tehdä. Ajoituksen säätäminen täydelliseksi on monesti pirun tarkkaa millisekuntityötä.

Miksauksen jätin (taas) mulle tyypillisesti tommoiseksi raa-aksi. Totesin jälleen kerran että liika kompressointi vaan latistaa tunnelman. Haters hate, lovers like.


EP siis alkaa tämmöisellä räväkällä, grungekertsisellä tunnelmapalalla, mutta jatkossa onkin sitten luvassa jotain ihan muuta... ;)